Monesta kissan omistajasta varmasti tuntuu siltä, että kissalla on selittämättömiä kykyjä. Meidän Alpo esimerkiksi muistaa tasan tarkkaan, mihin kellonaikaan leikitään ”valolla”. Valo onkin ehdottomasti Alpon suosikkilelu. Jos meiltä meinaa unohtua valoleikki, niin Alpo kyllä muistuttaa siitä kovaan ääneen komentamalla ja katsekontaktia ottamalla. Jos tämä ei meihin tehoa, Alpo käyttää viimeisenä keinonaan keittiön kattovalaisimen heiluttamista. Alpo tietää senkin, että se on meistä todella ärsyttävää. Alpo muistaa ja osaa näyttää, missä kaapissa ”valo” on. Hän osaa myös koskettaa tassulla kaapissa olevaa lelua. Punaisen valotäplän perässä Alpo juoksisi mielellään hyvinkin kauan. Usein vain käy niin, että kissalla loppuu kunto kesken. Toinen kissamme Elli ei niinkään välitä valosta. Hänen mielestään on mukavampi katsella vain Alpon juoksemista pehmeältä sängyltä kuin itse hölkätä valopisteen perässä ympäri kotia.

Alpon selittämättömiin kykyihin kuuluu myös sanoa aivastajalle ”terveydeksi”. Aivastuksen jälkeen voi odottaa Alpon tietynlaista maukaisua. Emme osaa sanoa, mistä Alpo tämän tavan on oppinut. Samanlaisen vastauksen Alpolta saa, kun lähtiessä huikkaa ovelta ”hei hei”. Aina tosin Alpoa ei huvita vastata. Alpo on muutenkin hyvin jutteleva kissa. Alpolla tuntuu olevan paljon asiaa esimerkiksi silloin kun ruoka ei ole sitä mitä Alpo tilasi tai laatu ei vastaa herran korkeita vaatimuksia. Ruuan laadun Alpo saakin selville hyvin nopeasti nuuhkaisemalla ruokaa. Jos tarjoilu ei miellytä, saamme seurata kissan poistumista tuhahtaen paikalta. Alpo on myös keksinyt, että juttukaveriin saa paremmin yhteyden, kun häntä hieman tökkii tassulla ja samalla maukuu. Nukkujan saa hereille niin, että laittaa kynnen nenään ja hieman vetää. Tähän herää kyllä hyvinkin reippaasti.

Molemmat kissamme aavistavat aina reissuun lähdön. Teemme paljon viikonloppureissuja kissojen kanssa sukulaisten luokse. Alpo ja Elli seuraavat kyllä kiinnostuneina pakkaamista, mutta kantokopan esiin ottamisen jälkeen, kissat katoavat mystisesti. Kun kissat on saatu kiinni, koppaan ne menevät kuitenkin kiltisti.

Alpon suosikki TV-ohjelmia ovat lauantai-illan luonto-ohjelmat, jotkin lasten animaatiot sekä erinäiset eläinohjelmat. Lauantai-iltaisin TV:n ollessa päällä Alpo katsoo luonto-ohjelman istuen tarkkaavaisena ihan TV:n edessä lattialla. Hän seuraa ohjelmaa ja poistuu paikalta lopputekstien alkaessa. Elli ei jaksa keskittyä ohjelmiin noin pitkää aikaa. Molemmat kissa pitävät selkeästi tehdyistä lastenohjelmista, esimerkiksi Timppa-lammas on kissojen mielestä viihdyttävä. Usein Alpo myös katsoo koirista kertovia ohjelmia.

Alpolla on myös taitoa löytää kaikki kotimme lämpimimmät paikat. Mikron oven ollessa raollaan, mikron katto lämpenee mukavasti. Alpo on tietenkin keksinyt tämän ja usein nukkuukin mikrouunin katolla. Taulutelevision päälläkin voi myös makoilla, jos oikein yrittää. Hella on myös Alpon suosikkipaikka. Ruuanlaittamisen jälkeen kun levyt ovat hieman jäähtyneet, Alpon voi löytää lämmittelemästä ihan levyn vieressä tai jopa istumasta levyn päältä. Ihme ja kumma, Alpo ei ole vielä kertaakaan polttanut itseään. Meillä ei siis oikeasti ole edes kylmä, Alpo vain nauttii lämmöstä.

Videoita meidän kissoista löytyy osoitteesta www.youtube.com. Kirjoita hakusanaksi esim. Alpo Cornish Rex.            Elina ja Matias

Kevät on selvästi tulossa ja sen kunniaksi tässä blogissa kerrotaan kissojemme lempiharrastuksesta eli valjastelusta. Alpo ja Elli harrastavat valjastelua vain kesäisin, koska ohut Cornis Rexin turkki ei suuremmin lämmitä kissoja. Kevään tulon huomaa meillä siitä, että Alpo aloittaa jokapäiväiset ovenraapimishetkensä. Kun lämpötila nousee ulkona riittävästi, odotus palkitaan. Ensimmäinen kevään ulkoilu on jännittävin. Miten sujuu valjaiden laitto? Uskaltaako Alpo tulla eteistä pidemmälle ja onko ulko-oven edessä oleva matto edelleen yhtä pelottava kuin ennenkin? Ensimmäinen ulkoilu on usein vain muutamien minuuttien pituinen.

Kesän edetessä kissat pääsevät valjaissa joka päivä sään salliessa ulos. Ulkoilemme ihan vain omalla pihalla ja sen läheisyydessä. Jos asuu kerrostalossa, kannattaa ilmoittaa naapureilleen, että aikoo ulkoiluttaa kissoja pihalla. Joillakin voi nimittäin olla jotakin tätä vastaan. Usein vastustus johtuu kuitenkin tiedon puutteesta. Meidän kissat eivät esimerkiksi tee tarpeitaan ulos (eivät ole oppineet, ovat liian hienohelmoja). Kissoja ei myöskään päästetä lähellekään lasten leikkipaikkoja tai naapureiden pihoja. Meidän nykyisen asunnon pihassa ei onneksi ole tarvinnut paljoakaan selitellä kissojen tekemisiä pihalla. Lähinnä naapurit ovat olleet positiivisen kiinnostuneita kissoistamme.

Alpo on melko rohkea ulkoilija. Lempipuuhaa on lintujen vaaniminen ja kasvien haistelu. Elli tarkkailee mielellään ympäristöä ja kiipeilee puihin. Kerran Elli sai vahingossa pienen linnunkin kiinni. Taisi kissa olla yhtä ihmeissään kuin omistajansakin. Onneksi lintu kuoli saman tien, eikä joutunut kärsimään. Olemme pitäneet huolen, että toista kertaa näin ei pääse tapahtumaan. Lintuja saa vain katsoa, mutta ei koskea. Meidän kissat saavat sisällä ruokaa, joten heidän ei tarvitse metsästää.

Alpon mielestä pelottavinta pihalla on äkilliset kovat äänet ja ihmiset, etenkin lapset. Se on outoa, sillä ikinä kukaan lapsi ei ole tehnyt Alpolle mitään. Elli taas menee mielellään tervehtimään uusia ihmisiä. Koirien kohtaaminen on myös jännittävää. Usein koirat haluaisivat leikkiä, mutta meidän kissat asettuvat puolustusasemiin ja pörhistävät häntänsä äärimmilleen. Se on hiukan huvittavan näköistä, koska tuota karvaa ei näillä meidän Cornish Rexeillä liiaksi ole.

Kissojen valjaita valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että myös mahan alta, jalkojen välistä menee hihna. Kissat pääsevät muuten niin helposti luikahtamaan valjaista pois. Valjaiden materiaalin on myös oltava pehmeää, jotta valjaat eivät hankaisi kissaa. Kaikille kissoille valjastelu ei toki sovi. Esimerkiksi veljeni maatiaiskissat jäykistyvät jo valjaat nähdessään. Onneksi heillä on suuri lasitettu parveke, joka sopii mainiosti aremmille kissoille. Mutta kaiken kaikkiaan valjastelu on melko yleinen harrastus kissaperheissä.

Lämpimämpiä ilmoja odotellessa!

Elina ja Matias

Yksi syy hankkia kotieläimiä on niiden antama seura. Kissojen hankkimisen jälkeen ei tosiaan enää ole yksinäisyys vaivannut. Otetaan muutama esimerkki kissojen tarjoamasta seurasta.

Uniseuraa. Meitä pidempipinnaiset ihmiset ovat opettaneet kissoille, että yöllä makuuhuoneen ovi on kiinni ja kissat nukkuvat muualla talossa. Noh, meilläpä kissat löytyvät milloin mistäkin päin sänkyä. Kesällä riittää pelkkä peiton päällä makaaminen, mutta talvella kylmällä ilmalla on luonnollisesti päästävä peiton alle lämmittelemään. Aamulla onkin sitten levännyt ja rentoutunut olo, kun on yrittänyt väistellä kissoja kääntäessään kylkeä sillä muutaman sentin tilalla joka itselleen on kissojen valtaaman sängyn reunalla jäänyt.

Ruokaseuraa. Ajattelitko syödä aamupalaa rauhassa? Ei onnistu. Parhaimmillaan kissa vain maukuu tuolin ympärillä, koska haluaa itsekin ruokaa. Voit valita joko syödä itse ensin loppuun maukumista kuunnellen tai nousta heti huomioimaan kissaa. Muita vaihtoehtoja ei juuri ole. Niin, ja ruoanlaittokaan ei kissojen hankkimisen jälkeen ole ollu yksilölaji.

Ikuinen aprillipäivä. Jos edellisessä kohdassa nousit ylös ja annoit kissalle ruokaa, seurauksena voi ruokakupin antamisen jälkeen olla kissan hölmistynyt katse sinua kohtaa, nenän nyrpistys ja näyttävä poistuminen paikalta. Kissan mielessä varmasti liikkuu ajatus: ”Sanoin kyllä selvästi tonnikalaa.” tai jotakin muuta vastaavaa. Juuri kun luulit tekeväsi niin kuin kissa haluaisi, huomaat tulleesi höynäytetyksi.

Siivousapua. Ruokailun jälkeen ei tarvitse siivota yksin. Kissa varmasti tulee työntämään nenänsä siivousvälineisiin ja kävelemään juuri pyyhityllä pöydällä. Siivousseura toki on vähintä, mitä kissa voi tehdä, sillä suurin osa sotkustakin (esim. kissanhiekka, tassunjäljet ties missä ja tassuilla sotkettu tv) on kissojen aikaansaannosta. Ellin suosikki siivouksessa on pölyjen pyyhkimisessä käytettävä huisku, jolla Elliä on aina harjattava. Pölynimuri taitaa olla ainoa siivousväline, jolla kissat saa karkotettua.

Pyykkäystä yhdessä. Kannattaa olla tarkkana, kun laittaa pyykkejä koneeseen, ettei tule pesseeksi kissaa tai paria siinä samalla. Avonainen pyykinpesukone suorastaan pakottaa kissat paikalle ja käynnistyksen jälkeen on vielä jäätävä valvomaan, miten vesi kulkee putkissa lavuaarin alla. Pesukoneemme piippaa kuuluvasti, kun ohjelma on valmis. Se on kylläkin tarpeetonta, sillä Alpo muistuttaa ohjelman valmistumisesta maukumalla ja menemällä koneen luokse.

Remonttireiskat. Kodin korjausten tekeminen rauhassa on suorastaan mahdotonta, sillä kissat vainuavat heti avatut laatikot, esille otetut työkalut ja muun normaalista poikkeavan toiminnan. Vasaraa käyttäessä pitää varoa, että kissa ei ole ehtinyt työntää tassuaan väliin ja jos lattialle sattuu tippumaan ruuveja, kannattaa olla nopea ennen kuin nuo ystävälliset kotieläimet ovat kiikuttaneet ne omiin piiloihinsa.

Jääkaapin täyttäjät. Kun kaupasta tullessa purkaa ruokakasseja, saa aina delegaation varmistamaan ostosten laadun. Sitten kun vielä tietäisi, mitä kissojen mielessä silloinkin liikkuu.

Laukkujen pakkausapua. Matkalle lähdettäessä kissat ovat heti valppaana. Ei mene montaakaan hetkeä, kun kassi otetaan esiin ja kissat ovat asettautuneet kassiin sisään.

Dvd-soittimen käyttöapua . Tämä on etenkin Alpon suosikkiharrastus. Alpo tunnistaa jo äänen, joka dvd-soittimestä lähtee, kun sen laittaa päälle ja singahtaa paikalle. Sen jälkeen soittimen edessä vaanitaan tarkkaavaisena ja kun kelkka sulkeutuu, alkaa hyökkäys. Tassulla yritetään saada kelkka kiinni ennen sen sulkeutumista. Kun ihmiset ovat estäneet tarttumisen levykelkkaan Alpo jää hämmentyneenä tutkimaan, mihin ihmeeseen se oikein katosi.

Kaiken tämän avun kanssa pitäisi jotenkin kyetä suunnilleen normaaliin elämään.

Elina ja Matias

Kissoja ei ehkä kannata ottaa mukaan rantalomalle Espanjaan, mutta kotimaanmatkailu hotelleissa onnistuu hienosti. Alle on listattu omat kokemuksemme kissojen huomioonottamisesta hotelleissa. Yleisenä kommenttina kaikista hotelleista voimme todeta, että kissojen tuominen mukana on aina onnistunut ilman ongelmia ja henkilökunta muistaa tervehtiä niitä erikseen vastaanotossa. Kissojen tuomisesta on toki ilmoitettava etukäteen huonetta varatessa ja eläimet maksavat n. 10 euroa per majoittuminen (huom. ei erikseen jokaiselta yöltä).

Tampere:

Ensimmäisellä matkalla oli mukana ainoastaan Alpo, koska Elli ei ollut vielä syntynyt. Ensimmäinen matka ja matkustaminen yksin tuntuivat ottavan koville, sillä Alpo vietti aikaansa enimmäkseen sängyn alla piilossa. Matkan kesto oli vain yksi yö, mutta jo lähtöpäivän aamulla rohkeutta oli kerätty niin paljon, että oleskelu sujui jo ihmisten ilmoilla.

Tässä hotellissa plussaa leveästä ikkunalaudasta ja ensimmäiselle matkakerralle sopivan rauhallisesta ikkunanäkymästä.

Turku:

Toisella matkalla oli mukana jo sekä Alpo että Elli. Vierailun aluksi oli pientä arkailua ilmassa ja osittain aikaa vietettiinkin sängyn alla. Kahden kissan tiimissä vieras ympäristö ei silti tunnu niin uhkaavalta ja pian päädyttiinkin jo katselemaan maisemia. Ikkunalla riittikin katsottavaa, sillä tämänkertainen huone sijaitsi aivan Turun torin reunalla. Ihmisten kannalta olisi ehkä ollut kiva saada huone sisäpihan puolelta, koska lukuisat bussipysäkit ikkunan alla ei takaa kaikkein hiljaisimpia yöunia. Toisaalta täytyy muistaa, että eläimille on varattu vain rajattu määrä huoneita ja olihan omistajillekin rauhoittavaa nähdä, että kissat ovat tallella, kun torilla kävellessä ikkunasta näkyi tutut korvat.

Helsinki:

Viimeisimmällä hotellimatkalla kissat olivat jo tottuneita matkailijoita. Hotellista sinänsä ei tarvinnut hätkähtää, mutta luonnollisesti huone oli tutkittava hyvin tarkkaan ennen kuin siellä voi rentoutua.

Kissoilla oli mukava kiipeilyteline (vaatekaappi), jonne pääsi sängynpäädystä hyppäämällä, mutta hotellin kannattaa muistaa huoltaa tämä oiva kiipeilyteline. Kaapin päältä ei nimittäin ollut pyyhitty pölyjä aikoihin. Alpo ja Elli tekivät oman osansa siivousurakasta tuomalla pölyä alas, mutta paljon hommaa jäi vielä seuraavillekin kissamatkailijoille.

Erikoismaininta kissojen lämmittelylaitteesta. Lämmityslaite oli integroitu huomaamattomasti sängynpäädyssä olevaan valaisimeen. Alpo ja Elli huomasivat toisena matkapäivänä, että huoneessa pystyi lämmittelemään sängynpäädyssä makailemalla. Toinen plussa vastaanotossa annetusta oveen ripustettavasta lapusta, joka ilmoitti huoneessa olevista eläimistä. Yleensä hotellissa on muistettava käyttää ”Ei siivousta, kiitos”-lappua.

Elina ja Matias

Kissamäärän kasvettua parivaljakoksi, Alpo saattoi jakaa harrastuksensa Ellin kanssa ihmisten sijaan. Kissojen harrastukset luonnistuvat ihmisiltäkin, mutta hieman erilaisin vivahtein.

Alpon ja Ellin ykkösharrastus on painiminen. Painiminen alkaa useimmiten siten, että toinen kissoista alkaa haastaa toista läpsimällä tassulla. Kun huomio on saatu, seuraa lyhyt tuijotus-episodi länkkärien kaksintaisteluiden tyyliin. Lopulta toisen hermo pettää ja seuraa molskiltakin tuttuja heittoja ja painiotteita lyhyemmissä ja pidemmissä sarjoissa. Leikki saattaa etenkin vieraalle näyttää yllättävänkin rajulta, mutta kyseessä on tosiaan aina leikki. Emme ainakaan koskaan ole huomanneet, että kissat olisivat tosissaan ottaneet toisistaan mittaa, vaikka epäilemättä heillä jonkinlainen nokkimisjärjestys onkin.

Painimiseen liittyy usein myös peräkanaa juokseminen. Juoksua tosin voi harrastaa muutenkin aivan huvikseen, erityisesti iltaisin, kun olemme käymässä nukkumaan. Ei kannata yllättyä, jos sängyn yli juoksee kissa tai pari, joita ei tunnu pätkääkään kiinnostavan, mihin ne astuvat. Edellä mainittu paini on siitä selkeä harrastus ja mielenkiintoista seurattavaa, että voittaja tai kulloinkin voitolla oleva osallistuja on helppo tunnistaa. Juokseminen sen sijaan asettaa suurempia haasteita penkkiurheilijalle. Voisi luulla, että takana juokseva jahtaa ja edessä menevä juoksee karkuun. Mutta ehei, asetelma voi muuttua silmän räpäyksessä. Nurkan taakse juosseet kissat voivat palata seuraavassa hetkessä päinvastaisessa järjestyksessä. Ilmeisesti osallistuminen on tässä lajissa voittoa tärkeämpää.

Siirrytään seuraavaksi rauhallisempiin harrastuksiin. Lintujen bongausta harrastetaan talvisin ikkunasta ja kesällä lasitetulta parvekkeelta. Harrastus suosii maltillisempaa otetta ja onkin enemmän Alpon suosiossa. Kuvio menee useimmiten niin, että Alpo tekee näköhavainnon linnusta, joka on uskaltautunut ikkunamme edessä olevaan puuhun. Tällöin kissan on luonnollisesti piilouduttava eli mentävä aivan matalaksi ikkunan alareunaan. Tarvittaessa (Cornish Rexin suuret) korvat käännetään myös vaakatasoon ikkunan alareunan mukaisesti. Samalla Alpo tekee ”metsästysääntä”, joka on meidän itse nimeämämme ääni, joka on jotakin maukumisen ja vikinän yhdistelmää. Hyvin alkanut metsästys päättyy valitettavan usein Ellin saapuessa paikalle. Jotenkin Elli ei ole sisäistänyt piiloutumisen merkitystä lintubongauksessa/metsästyksessä, sillä se harppoo paikalle aivan kuin mitään ei olisi meneillään. Ei siis tietoakaan piiloutumisesta tai muusta väijymisestä, vaan näyttävä sisääntulo seisoskelemaan metsästykseen uppoutuneen Alpon viereen.

Rankan ja Alpolle turhauttavan bongailun jälkeen alkaakin jo väsyttää, josta päästään kissojen nukkumisharrastukseen. Nukkumista treenataan ahkerasti, sillä kissat nukkuvat tuollaiset kevyet 16 tuntia vuorokaudessa. Läheisyys tuo lämpöä ja ehkä myös turvaa. Sen vuoksi kissat nukkuvat usein yhdessä. Tyyli on hyvin vapaa erilaisissa vierekkäin tai päällekkäin variaatioissa. Lämpöä haetaan kaverin lisäksi myös muista kohteista. Suosikkeja ovat tavalliset lämpöpatterit sekä hieman kekseliäämmät kohteet, kuten astianpesukoneen lämmittämä keittiön työtaso, plasmatelkkarista purkautuva lämpö (huom. tämä vaatii nukkumista taulutelkkarin päällä) ja mikroaaltouunin katto. Nukkumisen lisäksi autossa matkustaminen on Alpolle ja Ellille joukkuelaji. Yritimme ensin antaa kissojen matkata omissa kantokopissaan, jolloin niillä olisi ollut enemmän tilaakin. Yhtäjaksoisen maukumisen vuoksi siirsimme kissat kuitenkin jo ensimmäisellä yhteisellä matkalla samaan koppaan, joka tuntui sopivan niille paljon paremmin.

Uusimpana harrastuksena on muutama kuukausi sitten aloitettu kissojen agility. Tuloksia tulee pikkuhiljaa, vaikka ensimmäisillä viikoilla kärsivällisyys olikin koetuksella, kun uuden tilan haistelu oli kissoille huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin minkään valtakunnan esteiden ylittely. Agility ja harrastuksen monet vaiheet ansaitsevat kokonaan oman postauksen, joten aiheeseen palataan vielä myöhemmin uudestaan.

Elina ja Matias

Elli ihan pienenä.

Maaliskuussa 2009 Elli (Weigela’s Knock-out) asteli itsevarmoin askelin ulos kuljetuskopasta kotimme uudeksi jäseneksi. Itsevarmuus oli kaukana itsevaltiaan asemaan tottuneen Alpon käytöksestä. Alpo käveli puolen metrin päässä uudesta asukkaasta, joka mistään ulkopuolisesta välittämättä tutki uutta elinympäristöään. Jo ensimmäiset minuutit Alpon ja Ellin yhteiselämästä näyttivät selvästi kissojen luonteet. Elli on peloton kaikkien kaveri ja Alpo puolestaan lievään epäluuloisuuteen asti varovainen tutkiskelija.

Ellin ensi vaiheet luonamme sisälsivät kävelyä ympäri asuntoamme. Se halusi tutkia ja haistella omakohtaisesti jokaisen nurkan ennen kuin asettui taloksi. Alpo oli hämmentynyt ja järkyttynyt uudesta yllättävästä tulokkaasta. Alpo seurasi Ellin jokaista askelta, mutta säpsähti heti, kun uusi pentu lähestyi. Seurasi Alpon varovaista tökkimistä tassulla ennen kuin se uskalsi tehdä lähempää tuttavuutta. Vastoin monia vinkkejä emme totuttaneet kissoja toisiinsa siten, että toinen on kantokopassa tai eri huoneessa, vaan päästimme ne heti vapaaksi. Mitään ongelmia ei esiintynyt ja muutaman tunnin sisällä kissat olivat jo syömässä yhdessä.

Elli ja Alpo syövät ensimmäisen kerran yhdessä.

Lopullinen läpimurto ja Alpon hyväksyminen taisi tapahtua siinä vaiheessa, kun Alpo oli lattialla puolinukuksissa ja Elli asettui viereen makaamaan. Tätä symbioosia kesti ensimmäisellä kerralla pari minuuttia, jonka jälkeen Alpo paineli omiin oloihinsa.

Alpo hämmentyneenä.

Sittemmin kissojen yhteiselämä on sisältänyt peräkkäin juoksemista, painia, yhdessä nukkumista sekä toisten pesemistä. Toisen kissan myötä Alpon suhtautuminen myös meihin muuttui. Enää ei tarvinnut olla irrottamassa jalkaan tarrannutta kissaa tai pelästyä, kun kävellessä kissa hyökkää kimppuun. Nyt energian purkamiseen oli kissakaveri, jolla riitti intoa yhteisiin harrastuksiin yhtä paljon kuin Alpollakin.

Elli nykyisin.

Elina ja Matias

Tämä blogi kertoo kahden Cornish Rex -kissan elämästä helsinkiläisessä perheessä. Kissojen lisäksi perheeseen kuuluu kaksi aikuista.

Tässä se hetki viimein on – auton takapenkillä kopassa on maukuva ja haiseva kissa. Tätä on odotettu vuosikaupalla. Selvennetään hieman. Kyydissä on Alpo-niminen kissanpentu, joka on juuri aloittanut matkan pois kasvattajan kotoa Turun seudulta kohti Helsinkiä. Kissa ei selvästikään, äänenkäytöstä ja hajusta päätellen, ollut juuri sillä hetkellä tyytyväisimmillään, mutta hyvin tässä vielä kävisi.

Alpo (Weigela’s Heartbreaker Albo, syntynyt 11.10.2007) muutti meidän luoksemme tammikuussa 2008 alle yhden kilon painoisena. Alpo oli alipainoinen pentuna vaivanneiden mahavaivojen vuoksi ja tehtävänämme olikin alusta lähtien seurata tarkasti painon nousua. Muutenkaan Alpo ei ollut kaikkien suositusten mukainen. Kun kävimme katsomassa pentuja, Alpo ei leikkinyt muiden kissojen mukana, vaan käpertyi syliin pariksi tunniksi sulattamaan tulevan emäntänsä (lue palvelijansa) sydämen. Kasvattajan hienoisista varoituksista huolimatta olimme jo valinneet Alpon kahden pojan ja yhden tytön pentueesta.

Alpo on kuvassa keskimmäisenä.

Alpon ensimmäinen ruokailu uudessa kodissa. Ruokalistalla possun sydäntä.

Alpo poseeraa.

Kotona Alposta on kuoriutunut hyvin itsetietoinen ja (ainakin meidän mielestä) älykäs kissa. Jos emme herää ajoissa, asia ratkeaa, kun Alpo työntää kynnen nenään. Ensin kylläkin on yritetty pehmeämmillä keinoilla, eli tökkimällä tassulla kasvoihin. Ruokaa se osaa pyytää maukumalla, tuijottamalla suoraan silmiin ja tarvittaessa tökkimällä tassulla kasvoihin. Sama kaava jatkuu, kun Alpo haluaa ulos tai on muuten tyytymätön. Epäilemme, että se soittaa ja valittaa kissaliittoon silloin, kun emme ole kotona.

Alpo leikkii

Ensimmäiset kuukaudet luonamme Alpo vietti toisen palvelijansa tehdessä gradua ja toisen käydessä töissä. Gradun valmistuttua Alpo oli päivisin yksin kotona.  Se kuitenkin vaikutti hieman yksinäiseltä. Alpo tahtoi myös kovasti painia meidän kanssamme. Meillä ei valitettavasti ollut yhtä paljon energiaa kuin kissanpennulla, mutta asia korjaantui maaliskuussa 2009, kun Elli-kissa saapui Alpon elämään. Ellistä lisää seuraavassa osassa.

Haavelijakissa.

Vilvoittelua helteellä.

Elina ja Matias