Yön hämärä hiljainen hetki… ja sitten alkaa kuulua pientä tuhinaa… puhinaa ja peittojen kahinaa… vinkumista. Ahaa, nyt sitten pitää Zaran päästä pissalle. Noin kerran yössä käydään pissillä ulkona ja sitten jatketaan unia mamin kainalossa. Aamulla sitten sama tuhina ja puhina… EI, EI kello on vasta 05.30!!! Mistä ihmeestä koira tietää paljonko se kello on ja miten se tietää herätä aina samaan aikaan? Eikö koiran sisäisen kellon voisi vaikka virittää niin, että olisi viikonloppu viritys, arki viritys ja juhlapyhä viritys?

 

Ja yksi koira kun herää aamulla niin kaaos on valmis. Olemmekin saaneet sukulaisilta lempinimen Team Chaos.

Kun olemme menossa käymään kylässä, sukulaiset ja ystävät kertovat tietävänsä milloin lähestymme päämäärää. Taivaalle alkaa kuulemma kerääntyä tummia pilviä, tuuli yltyy, kadulla alkaa pyöriä autiomaisesti pieniä risupalloja ja ilma muuttuu muutoinkin aavemaiseksi. Ja pian pihaan tulla tupsahtaakin farmari jonka takaosassa on metallihäkki täynnä energisiä pikku russeleita perheineen.

Voi miten mukava meistä on päästää koirat irti juoksemaan pihalle. Ne nauttivat kun saavat juosta sinne tänne korvat luimussa, häntä suorana ja iloisesti haukkuen! Ne kaivavat innoissaan kuoppia nurmikkoon, jahtaavat lintuja tai naapurin kissoja, juovat lätäköistä ja jos järvi on sattumoisin lähellä voi siellä käydä ihan pikkuisen pulahtamassa. Olen kyllä kovasti ihmetellyt, että mistähän se Team Chaos nimi oikein juontaa juurensa…

 

Kaaottisen humoristisesta elämästämme löytyy myös vakavampi puoli eli koirien terveys asiat. Koiramme rokotetaan kuten asiaan kuuluu ja Zara saikin ensimmäisen rokotuksensa. Eläinlääkärikäynti sujui oikein mallikkaasti.

Myös tulevia näyttelyitä olemme miettineet. Tosin pitkä matka on siihen mallikkaaseen kehäkäyttäytymiseen. Nimittäin reilu viikko sitten Zara ymmärsi, että russellin kuuluu hyppiä, hyppiä ja hyppiä. Ja jos se ei riitä huomion saamiseen voi haukkua, haukkua ja haukkua.  

Jos tämänkertainen teksti oli hieman negatiivisesti sävyttynyt, niin voimme todeta, että ei se elämä ole aina ruusuilla tanssimista koira perheissäkään. Vaikeuksien kautta voittoon… oli univelkaa tai ei…

-ninni-

Odottavan aika on pitkä sanotaan.. pitää paikkansa. Vaikka kotona häärää tällä hetkellä kaksi aikuista jackrussellia (uros Jesse noin 3.v ja narttu Wanda 1.4kk), ei se tunnu lievittävän odottamisen tuskaa lainkaan. Vielä noin viikko ja sitten haen pikkuisen jackrussellin pennun kotiin. Kaikki onkin jo valmiina kotona odottamassa ruokakippoa myöten ja läjä sanomalehtiä pelastettiin pissipapereiksi paperinkierrätykseltä. Ja pitkän pohdinnan jälkeen nimikin keksittiin muutama päivä sitten ZARA! Nimen taustoista kerron sitten lisää myöhemmin…

Kaikkihan sai siis alkunsa tuttavani tekstiviestistä tammikuussa... nyt olisi mahdollisuus saada narttu pentu sijoitukseen. Lueskelin pennun sukutaulua ja ihastuin kovasti tähän yhdistelmään. Minulla on jo yksi narttu sijoituksessa, joten keskusteltuani perheeni kanssa päätimme ottaa toisen sijoitus nartun.

Moni kauhistelee, kun otan kolmannen koiran ja vielä russellin. Olen menettänyt täysin sydämeni tälle aktiiviselle, ärhäkälle, terhakalle, kauniille, itsepäiselle, mutta viisaalle rodulle. Russelia on haasteellista kouluttaa, mutta se on erittäin monipuolinen harrastuskoira. Zara tuleekin pääsemään rakastavaan ja aktiiviseen kotiin, jossa harrastetaan monipuolisesti. Odotankin kovasti millainen harrastuskoira Zarasta tulee!

Niina Juurinen